Tulin Helsingin yliopistoon vaihto-opiskelijaksi neuvostoajan lopulla, lukuvuodeksi 1989–90, ja valmistuttuani Tartossa maisteriksi palasin Helsinkiin tekemään väitöskirjaa ja työskentelin tutkijana. Asuin Helsingissä yhteensä yhdeksän vuotta ja yliopisto tuntuu yhä kodikkaalta.
Nyt työskentelen Tarton yliopistossa tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtajana, mutta Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen jäsenyyden avulla säilytän tunnelman, että minulla on yhteys alma materiini.
Etäisyyden vuoksi en pääse käymään Alumniyhdistyksen tapahtumissa. Sen sijaan olen vieraillut tietojenkäsittelytieteen laitoksen isommissa juhlissa kuten professoreiden eläköitymisjuhlissa ja laitoksen 50-vuotisjuhlassa. Pari vuotta sitten kävin myös matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan tohtori- promootiossa – 15 vuotta tutkinnon saamisen jälkeen. Se oli elämäni hienoimpia juhlia.
Alumniyhdistyksen sähköposteja seuraamalla voin verrata alumnitoiminnan eroja Helsingissä ja Tartossa. Tuntuu, että Virossa alakohtainen, pienten piirien alumnitoiminta on säännöllisempää kuin Helsingissä, mutta yliopiston laajuisessa toiminnassa meillä on vielä paljon tekemistä.
Jaak Vilo
matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta