HISTORIA 1991

Yhdistyksen toiminta käynnistyi reippaasti. Aluksi tärkeimpänä tehtävänä oli yhdistyksen tunnetuksi tekeminen. Tietoa yhdistyksen perustamisesta ja tarkoituksesta levitettiin laajasti mm. akateemisten järjestöjen jäsenlehtien ja osakuntien senioriyhdistysten välityksellä. Tiedote lähetettiin kaikille yliopiston 350-vuotisjuhliin kutsutuille ja v. 1990 promovoiduille ja sitä jaettiin vuoden aikana tiedekuntien publiikeissa. Otava lupautui painamaan yhdistyksen esitettä 3000 kpl. Puolessa vuodessa yhdistyksessä oli yli 700 jäsentä, vuoden 1991 lopussa 849 jäsentä. Jäsenistä 75 % oli pääkaupunkiseudulta (vuonna 2015 79%). Yhdistys sai yliopistolta 20 000 markan käynnistysavustuksen, jonka se myöhemmin maksoi yliopistolle takaisin. Vuoden lopulla yliopisto luovutti yhdistyksen käyttöön hallintorakennuksesta toimistotilan sekä antoi puhelin- ja toimistokoneiden käyttöoikeuden korvauksetta. Yhteyttä yliopistoon pidettiin mm. siten, että yhdistyksen jäsenmaksuun kuului Yliopistolehti, jossa informoitiin yhdistyksen toiminnasta. Yhdistyksen jäsenille ryhdyttiin järjestämään tutustumiskäyntejä yliopiston laitoksille ja mm. yliopiston museoon. Oikeusministeriö hyväksyi 14.8.1991 yhdistyksen merkittäväksi yhdistysrekisteriin nimellä Helsingin Yliopiston Seniorit, ruotsiksi Helsingfors Universitets Seniorer. Seniorijuhla pidettiin Vanhalla Ylioppilastalolla 13.9.1991. Vuoden Alumniksi valittiin kansliapäällikkö, OTT Hannele Pokka, joka sai tunnukseksi vuoden ajaksi Hanna Katri Hetemäen suunnitteleman senioriviitan. Yhdistykselle valmistui oma tunnus (logo), jonka suunnitteli fil.lis. Rainer Knapas. Aihe siihen löytyi Yliopiston museossa olleesta opiskelijan puvun napissa olleesta lyyrasta. Yhdistyksen osa-aikaiseksi sihteeriksi valittiin valt. yo. Kirsti Kaskikari.

HALLITUS TOIMIKAUDELLA 1991

puheenjohtajisto TOIMIKAUDELLA 1991