Olen alumni­yhdis­tyk­sen jäsen

Liityin Alumniyhdistyksen jäseneksi pian valmistumiseni jälkeen. Opiskeluaika oli mukavaa ja tärkeää aikaa elämässäni, joten halusin säilyttää yhteyden yliopistoon myös valmistumisen jälkeen. Jäsenyyteen kuuluva Yliopisto-lehti on pitänyt minut ajan tasalla Helsingin yliopiston tapahtumista ja tutkimuksesta.

Olen elämänasenteeltani ikuinen oppija, joten se, että saan jäsenenä tietoa mielenkiintoisista avoimista luennoista, joita yliopistolla järjestetään, on minulle tärkeää. Alumniyhdistys järjestää myös monia mielenkiintoisia tapahtumia, joissa on ollut mukava olla mukana ja tavata uusia ihmisiä, niin muita alumneja kuin opiskelijoitakin.

Alumniudessa minulle on tärkeää myös mahdollisuus tavata ja tukea nykyisiä opiskelijoita, mihin yhdistyksen vapaaehtoistyö antaa hyvät mahdollisuudet. Alumniyhdistyksen jäsenenä koen olevani osa yliopistoyhteisöä, vaikka työskentelenkin yritysmaailmassa.

Anna Autere
Humanistinen tiedekunta

Pitäisi kysyä pikemminkin, että miksi en olisi alumni. Sehän on itsestäänselvyys. Olen vaikuttanut yliopistolla yli 50 vuotta, joten yliopisto on luontainen osa minua. Olen osallistunut useisiin alumnitapahtumiin ja -juhliin niin esiintyjänä kuin nauttivanakin osapuolena. Viime vuoden lopulla liityin Alumniyhdistyksen ainaisjäseneksi. Menestyksekäs operaatio oli, kun Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi rakensimme verkkosivuston, jossa esittelimme 375 menestynyttä humanistia. Monet kokivat sen hyväksi mahdollisuudeksi olla näkyvästi läsnä alumnijoukkueessa.

Arto Mustajoki
humanistinen tiedekunta

Alumnina voi auttaa mentorina opiskelijoita, ja yliopistoakin, selviytymään alallaan. Aikanaan Helsingin yliopiston rahastojen neuvottelukunnassa tutustuin yliopiston osaamiseen monipuolisesti. Nyt alumnitapahtumissa voi harrastaa vastaavaa älyllistä keskustelua ja oppia uusinta tietoa.

Varainhankinta on tärkeää humanistillekin. Itselläni on ollut mahdollisuus lahjoittaa yliopistolle 1 000 euroa. Aion hankkia toisenkin tuhatlappusen. Pienikin lahjoitus vaikuttaa.

Alumnina toivoisi, että yliopisto huomaisi tärkeimmän asiakkaansa olevan opiskelija. Nyt opiskelija vaikuttaa unohdetun yksikseen byrokratiaan. Uudenlainen amanuenssi voisi antaa henkilökunnalle paremmat mahdollisuudet keskittyä tekemään opiskelijoista erinomaisia tutkijoita.

Alumniyhdistyksessä saa olla tekemässä tulevaisuutta kansainväliselle yliopistolle. Vaikka raha on tärkeää, humanismilla vähennetään epätasa-arvoa ja lisätään demokratiaa. Koen alumniuden lisäävän optimismia.

Asko Mäkelä
Humanistinen tiedekunta

Tulin Helsingin yliopistoon vaihto-opiskelijaksi neuvostoajan lopulla, lukuvuodeksi 1989–90, ja valmistuttuani Tartossa maisteriksi palasin Helsinkiin tekemään väitöskirjaa ja työskentelin tutkijana. Asuin Helsingissä yhteensä yhdeksän vuotta ja yliopisto tuntuu yhä kodikkaalta.

Nyt työskentelen Tarton yliopistossa tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtajana, mutta Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen jäsenyyden avulla säilytän tunnelman, että minulla on yhteys alma materiini.

Etäisyyden vuoksi en pääse käymään Alumniyhdistyksen tapahtumissa. Sen sijaan olen vieraillut tietojenkäsittelytieteen laitoksen isommissa juhlissa kuten professoreiden eläköitymisjuhlissa ja laitoksen 50-vuotisjuhlassa. Pari vuotta sitten kävin myös matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan tohtori- promootiossa – 15 vuotta tutkinnon saamisen jälkeen. Se oli elämäni hienoimpia juhlia.

Alumniyhdistyksen sähköposteja seuraamalla voin verrata alumnitoiminnan eroja Helsingissä ja Tartossa. Tuntuu, että Virossa alakohtainen, pienten piirien alumnitoiminta on säännöllisempää kuin Helsingissä, mutta yliopiston laajuisessa toiminnassa meillä on vielä paljon tekemistä.

Jaak Vilo
matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Liityin alumniksi pian valmistumisen jälkeen. Halusin rakentaa opiskelun jälkeistä yhteyttä yliopistomaailmaan ja tieteeseen – ja jopa koko yhteiskuntaan. Yliopistohan on osa yhteiskuntaa mutta samalla sen kriittinen ääni, vähän kuin oikeuskansleri tai Yleisradio. Kaksi vuotta olin yhdistyksen hallituksen jäsen. Koin tärkeäksi muistuttaa, että huolimatta Aalto- yliopiston loistokkaasta noususta, Helsingin yliopisto on yhä Suomen suurin ja korkeimmalle rankattu yliopisto. Ihmisten pitäisi tuntea enemmän ylpeyttä alma materistaan. Alumnius on kunnia-asia, ja se kannattaisi rohkeasti tuoda esille myös ansioluettelossa.

Jan Oker-Blom
valtiotieteellinen tiedekunta

Opiskeluajasta jäi mahtavat fiilikset. Olin osakunta-aktiivi eteläsuomalaisessa osakunnassa ja toimin Lääketieteen kandidaattiseuran puheenjohtajana.
Valmistumisen jälkeen olen pitänyt yhteyttä opiskelukavereihin eri lääkäri-järjestöissä. Myös ammatin puolesta pidän yhteyttä lääketieteen tutkijoihin.Omassa työssäni ja tekemisessäni olen vahvasti generalisti.

Uteliaana luonteena tykkään seurata asioita ja ihmisiä laajasti. Yliopiston opeilla olen päässyt pitkälle, joten haluan antaa jotain takaisin. Aiemmin olen osallistunut lähinnä Alumniyhdistyksen yleisöluentoihin, mutta tänä vuonna olen mukana yhdistyksen hallituksessa. Minua houkuttaa ajatus opiskelijoiden mentoroinnista.Suomessa on totuttu, että yliopiston rahoitus tulee julkiselta sektorilta. Viime vuosina kuitenkin on näyttänyt, että asia on muuttumassa. Yliopiston kehit-tymisen ja talouden kannalta on siis
tärkeää löytää muitakin rahoitustapoja.

Jan Schugk
lääketieteellinen tiedekunta

Tiivis yhteydenpito Helsingin yliopiston alumniyhdistykseen on valmistumisestani lähtien ollut itsestäänselvyys. Olen identiteetiltäni yliopistolainen ja Alma Materini on Helsingin yliopisto. Lisäksi se on ollut työpaikkani noin 15 vuoden ajan.

Vaikka olin usein yhteistyössä Alumniyhdistyksen kanssa jo Helsingin yliopistolla työskennellessäni, yhdistyksen jäsenyys ja sen toimintaan osallistuminen eivät olleet itsestään selviä. Näin niiden arvon paljon aiempaa selvemmin vaihdettuani työnantajaa talvella 2016. Siitä lähtien olen kuukausittain osallistunut yhdistyksen tapahtumiin ja muuhun toimintaan. Ne saavat minut tuntemaan, etten koskaan ole yliopistoa jättänytkään, enkä katkaissut niitä ystävyyssiteitä, jotka syntyivät opintojeni ja yliopistourani aikana. Ja ne antavat minulle entistä vahvemman kannustimen jatkaa ammatillista yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa.

Janne Wikström
Valtiotieteellinen tiedekunta /
Svenska social- och kommunalhögskolan

Olin innokkaasti perustamassa Alumniyhdistystä Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlavuoden lopussa. Työskentelin tuolloin yliopiston tiedottajana, mutta siirryin pian yksityiselle puolelle viestintätehtäviin. Olin kuusi vuotta yhdistyksen hallituksessa viestintävastaa- vana, koska se tarjosi luontevan väylän jatkaa yhteyttä yliopiston kanssa.

Myöhemmin olen lähinnä vuosijuhlissa tavannut vanhoja tuttavuuksia ja käynyt jonkin verran kirjapiirissä.

Muutama vuosi sitten kävin viestinnän opiskelijoiden työelämä-kurssilla kertomassa urastani. Yliopisto-opiskelu on teoreettista (kuten pitääkin), joten käytännön kokemukset auttavat opiskelijaa uransa suunnittelussa.

Helsingin yliopiston alumnius kulkee myös perinteenä perheessä. Isäni opiskeli metsänhoitajaksi ja äitini biologian ja maantieteen opettajaksi ja tyttäreni valmistui muutama vuosi sitten oikeus- tieteellisestä. Myös isoisäni opiskeli Keisarillisen Aleksanterin yliopiston maanviljelys-taloudellisessa tiedekunnassa 1910-luvulla.

Katriina Palmroth-Ramm-Schmidt
valtiotieteellinen tiedekunta

Opiskeluaikoina toimin vilkkaasti ylioppilaskunnan kuvioissa ja työskentelin myös kolme vuotta HYY:n pääsihteerinä. Siksi haluan työelämässäkin pitää yllä yhteyttä yliopistoon ja nuorempiin polviin. Olin Alumniyhdistyksen alkuvaiheissa mukana hallituksessa. Silloin aluksi toiminta oli vielä hyvin pientä, mutta onneksi yhdistys on sittemmin kasvanut jo huomattavaan kokoluokkaan.

Olen tehnyt viestintätöitä monta vuosikymmentä. KTTO:n alumnien kautta olen saanut tutustua nuoriin kansantaloustieteen opiskelijajärjestön alumni-illoissa. Se on ollut minulle tärkeä rekrytointikanava.

Vaimoni kanssa olemme osallistuneet alumnimatkoille Eurooppaan. Hienointa oli kulkea jokilaivalla Tonavaa ylös ja kuunnella Laura Kolben luentoja Habsburgien vuosisadoista. Alumnimatkat ovat jalostetumpaa lomailua kuin tavalliset suomalaiset seuramatkat, kun matkakumppanit ovat valikoitu joukko. Mukana on valtiotieteilijöitä, lääkäreitä ja tuomareita, ei niinkään juomareita.

Matti Saarinen
valtiotieteellinen tiedekunta

Valmistumisen jälkeen olin kymmenen vuotta käytännön työelämässä, muun muassa asianajotoimistossa sekä käräjä- ja hovioikeudessa. Sitten palasin Helsingin yliopistoon tohtori-
koulutettavaksi, ja nyt työskentelen viestintäoikeuden professorina.Liityin Alumniyhdistykseen viime syksynä. Tutkimus- ja opetustyötä tekevänä minusta on mukava pitää yhteyttä
käytännön toimijoihin. Juuri käytännön työura antoi itsellenikin hyvät eväät tutkijan työhön ja arvostan siellä saatua kokemusta suuresti. Kutsun usein kursseilleni eri alojen juristeja luennoimaan. Toivon tietenkin, että yliopiston ulkopuolella työskenteleville alumneille olisi minun akateemisesta kokemuksestani hyötyä ja iloa. Haluan myös verkostoitua muiden tieteenalojen ihmisten kanssa. On kiinnostavaa ja hyödyllistä saada akateemista sivistystä oman alansa ulkopuolelta. Toivon, että saisin houkuteltua
lisää opiskelukavereitani mukaan yhdistyksen toimintaan.

Päivi Korpisaari
oikeustieteellinen tiedekunta

Opin sanan alumni vasta viimeisellä ulkoministeriön työkomennuksellani New Yorkissa. Yhdysvaltalaisessa kulttuurissa omaa yliopistoa muistellaan voimakkaasti, siihen pidetään yhteyttä ja sitä myös tuetaan. Kun palasin Suomeen ja jäin eläkkeelle, menin opiskelemaan historiaa Avoimen yliopiston kursseille. Niissä kuvioissa kuulin Alumniyhdistyksestä ja liityin jäseneksi. Alumnijäsenyydessä arvostan erityisesti kiintoisia luentoja ja matkoja. Olen saanut uusia ystäviä ja löytänyt vanhoja. Vuosijuhla on aina yhtä riemukas. Olen vapaaehtoisena jakanut mehua ja kuntosalilippuja yliopiston avajaispäivinä. Vapaaehtoistyö kiinnostaa jatkossakin. Koen, että Helsingin yliopisto on edelleen minun yliopistoni ja että voin kävellä Porthanian pyöröovista sisään aina kun haluan.

Ritva Jolkkonen
valtiotieteellinen tiedekunta

Liityin jäseneksi viime keväänä, kun varhaiskasvatuksen graduni oli vielä vähän kesken. Kesällä valmistuin ja alkusyksyllä uskaltauduin mukaan tapahtumiin. Olin rastinpitäjänä fuksiseikkailun alumnirastilla, jossa uusien opiskelijoiden piti keksiä supersankarimainen LinkedIn-hahmo. Kävin myös kuulemassa Alumniyhdistyksen tapahtumaa Yliopistosta urapolulle, jossa käsiteltiin työelämää, urapolkuja ja työelämävinkkejä. Lisäksi osallistuin Tätä et oppinut koulussa -alumnijatkoille. Alumni Ambassador -palvelun kautta olen saanut vinkkejä esimerkiksi työnhakuun.

Teen sijaisuuksia varhaiskasvatuksessa. Kirjoittelen myös tapahtumista ja ihmisistä Karjala-lehteen. Tavoitteena on kuitenkin tehdä jotain enemmän maisterikoulutusta vastaavaa työtä lähiaikoina. Alumniyhdistyksessä haluan verkostoitua ja saada vinkkejä, miten muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa.

Saana Söderlund
kasvatustieteellinen tiedekunta

Tieteen ansiosta ihmiset elävät nykyään terveempinä ja pidempään, joten työssäkin on oltava pidempään. Perinteinen malli opiskelu, ura ja eläkeaika muuttuu moniportaiseksi. Ihmisen tulee kyetä uusimaan taitonsa poikkitieteellisesti, ja oma vastuu henkisestä suorituskyvystä korostuu. Alumniyhdistys avaa tähän ovia. Alumniudessa ei ole kyse vain saamisesta vaan myös mahdollisuudesta antaa eli jakaa tietoa, antaa aikaa ja kohdentaa varoja esimerkiksi ryhtymällä tiedekummiksi. Alumniyhdistyksen hallituksessa haluan olla toteuttamassa yhdistyksen tavoitteita, olla vaikuttamassa valmistuvien sijoittumiseen ja yliopiston kansainväliseen kilpailukykyyn myös konkreettisin keinoin. Alumnina olen voinut käydä paljon älyllisiä keskusteluja ja kokea ystävyyttä.

Susanna Miekk-oja
matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Olen toisen polven yliopistolainen. Isä työskenteli professorina, ja itsekin olen tehnyt suuren osan urastani yliopistolla. En halua, että lukkarinrakkauteni yliopistoon katkeaa, joten liityin alumniksi hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Tapahtumien lisäksi olen osallistunut viidelle erinomaiselle alumnimatkalle. Mieleenpainuvimmat olivat parin viikon purjehdus rahtilaivalla Polynesiassa sekä Jordanian- matka, jolla Jaakko Frösen esitteli Petran kaivauksia. Hän osasi kertoa kuin olisimme olleet Indiana Jonesin matkassa. Alumnitoiminta on erittäin pirteää!

Tarja Kohila
eläinlääketieteellinen tiedekunta

Minusta se kuuluu asiaan. Kun on yliopistossa opiskellut, täytyy sen jälkeen pitää yhteyttä akateemiseen yhteisöön. Pidin opiskeluvuosistani paljon, ja ajattelin jo silloin yhteyden yliopistoon säilyvän.Minulla on ystäviä ja kollegoita Helsingin yliopistosta, mutta alumnius on yhteydenpitoa yliopistoon institutionaalisemmassa ja laajemmassa mielessä. Liityin jäseneksi vuonna 2014, samana vuonna kuin valmistuin. Ruksin liittymis-lomakkeesta kaikki täpät, miten voi olla avuksi. Silloin päädyin pohtimaan, miten nuoria alumneja saataisiin enemmän mukaan. Teen nyt väitöskirjaa Britanniassa, ja siellä alumniyhdistyksiin kuuluminen on itsestään selvempää kuin Suomessa. Yksi selitys on siinä, että Britanniassa yliopisto loppuu suoraviivaisesti kolmen vuoden kandin tai kahden vuoden maisterivaiheen jälkeen. Se on luonteva hetki ryhtyä heti alumniksi. Suomessa opintojen päättymisen ja työuran alkamisen rajapyykki on paljon liukuvampi, jolloin yhteys yliopistoon pysyy iholla pitkälle aikuisuuteen.”

Ville Aula
valtiotieteellinen tiedekunta