Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2025 lapsiasiavaltuutettu, valtiotieteiden tohtori Elina Pekkarisen. Tuore Vuoden Alumni haluaa tutkimuspohjaisempaa päätöksentekoa lapsipoliittisissa kysymyksissä sekä lisää panostusta lastensuojelun tutkimukseen.
Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä. Elina Pekkarisen ansiona nähtiin erityisesti lasten ja nuorten oikeuksien puolustaminen ja heidän näkökulmansa pitäminen esillä julkisessa keskustelussa, minkä hän tekee analyyttisesti ja selväkielisesti mutta samalla terävästi ja hauskasti.
Vuoden Alumnina Pekkarinen aikoo puhua tiedepohjaisen päätöksenteon puolesta. ”Suomessa poliittinen päätöksenteko ei tällä hetkellä usein pohjaudu tutkittuun tietoon tai edes arvoihin vaan tunteisiin. Jos jossain viriää iso emotionaalinen liike, poliitikot tarttuvat toimeen ja puskevat moraalipaniikin siivittäminä kohti muutosta. Viha ja pelko ovat moottorina päätöksenteossa, ja sosiaalinen media lyö siihen vielä omat laineensa. Järkipuheella ja maltilla ei valitettavasti tunnu olevan samaa vaikutusta”, Pekkarinen sanoo.
Pekkarinen aloitti lapsiasiavaltuutettuna vuonna 2019, ja tänä vuonna hänet valittiin toiselle viisivuotiskaudelle. Tätä ennen hän ehti tutkia noin kymmenen vuoden ajan Nuorisotutkimusverkostossa muun muassa lastensuojelusta aikuistuneiden nuorten kokemuksia ja huostaanoton perusteita.
Nuorisorikollisuus tarvitsee selityksiä monesta suunnasta
Elina Pekkarinen opiskeli Helsingin yliopistossa ensin riistaeläintiedettä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1995–1998 ja sen jälkeen sosiaalityötä valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1998–2004. Sosiaalityön väitöskirjansa hän teki vuosina 2005–2010 ja sai siitä arvosanaksi ensimmäisen sosiaalityön laudaturin Suomessa. Opiskeluaikanaan ja väitöskirjavuosinaan hän työskenteli lasten ja nuorten parissa Itä-Helsingissä.
Väitöskirjassaan hän tutki, miten alle 15-vuotiaiden lasten rikollisuuteen on eri aikoina yhteiskunnassa reagoitu ja puututtu: 1930- ja 40-luvuilla rikollisuus nähtiin perinnölliseksi ominaisuudeksi, kun taas 1960- ja 1970-luvuilla se selitettiin perheiden sosiaalisista oloista johtuvaksi ongelmaksi, joka voidaan ratkaista oikealla sosiaalipolitiikalla. 1980-luvulla painotettiin perheen sisäisiä suhteita ja lapsen oikeuksia, ja lasten fyysinen kurittaminen kiellettiin. 1990-luvun lopulla rikollisuutta alettiin jälleen selittää enemmän yksilön ominaisuuksilla, kuten käytöshäiriöillä ja neurokirjon ominaisuuksilla.
”Itse ajattelen, että kummatkin selitysmallit ovat oikeassa. Jotta nuorisorikollisuutta voidaan ymmärtää, on pakko katsoa sekä yksilöpsykologisia että sosiaalisesta ympäristöstä johtuvia selityksiä. Valitettavasti yhteiskunnan professionalisoituminen on johtanut siihen, että asiantuntijat usein tarkastelevat asiaa vain omasta suunnastaan ja yhteistyö eri ammattilaisten kesken on vaikeaa”, Pekkarinen sanoo.
Tiedepohjaista päätöksentekoa vaikeuttaa se, että lastensuojelua tutkitaan varsin vähän. ”Valtio käyttää lastensuojeluun 1,3 miljardia euroa vuodessa. Silti lastensuojelun tutkimusta on Suomessa vähän. Ihmiset joutuvat kentällä tekemään päätöksiä lähes mutu-tuntumalla. Pitkäaikainen haaveeni olisi saada johonkin yliopistoon lastensuojelun tutkimuksen yksikkö, mutta Suomessa ei vieläkään ole edes lastensuojelun professuuria”, Pekkarinen harmittelee.
Työnsä ohella Pekkarinen on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä ja hänellä on Helsingin yliopiston dosentin arvo. Hänet valittiin hiljattain myös Vuoden isovanhemmaksi 2024.
Vuoden Alumni Elina Pekkarisen juhlaluento pidetään keväällä 2025. Tarkemmasta ajankohdasta tiedotetaan Alumniyhdistyksen jäsenille joulukuussa.
Lisätiedot
Toiminnanjohtaja Ville Sinnemäki
ville.sinnemaki@alumniyhdistys.fi
puh. 050 5819650